Olen aina ollut kova haalimaan projekteja. Jotain sellaista, mikä lähtee täysin nollasta ja kehittyy kasaan pitkin yön tunteja. Aika vain lentää siivillä, kun ei kertakaikkiaan malta mennä nukkumaan. Sitä tuntee silloin, että pystyy aivan mihin tahansa ja maailma on täynnä pelkkiä mahdollisuuksia.

17-vuotiaana kirjoitin vihkoon, että perustaisin kaupan jonka nimeksi tulisi Lumi(kki). Tämä siksi, etten osannut päättää kumpi olisi parempi nimi Lumi vaiko Lumikki, joten ajattelin varmuuden vuoksi lisätä molemmat. En keksinyt mitä kaupassa myytäisiin, mutta olin varma, että jossain vaiheessa saisin jonkun superhyvän idean.

Hieman aikaa siihen meni, mutta jossain vaiheessa keksin sen. Halusin tehdä jotain, mikä muistuttaa ihmisiä siitä, että myös he lumoavat ja että kaikki on mahdollista. Yli kymmenen vuotta sen jälkeen kuin olin piirrellyt vihkoon nimivaihtoehtoja, keksittiin juhannussaunassa nimi Lumoan.

Tämän jälkeen vuodet ovat olleet aika haipakkaa ja aikataulut välillä aikamoisia. Kaiken arjen ja kiireen keskellä minulla on ajoittain ollut vähän ikävä sitä öisin valvovaa taivaanrannan maalaria, jolle kaikki on mahdollista. Jokin aika sitten reissussa Amerikan mantereella tajusin, että kaikkihan oikeastaan on edelleen mahdollista. Kotiin tullessa katsoin asioita vähän eri perspektiivistä, preferoin, suunnittelin aikatauluja toisin ja raivasin aikaa ajatuksille.

Tässä on ollut pitkästä aikaa vähän aikaa ajatella ja suunnitella. Ja voin kertoa, että olen edelleen aika kova haalimaan niitä projekteja. Ja ai että se fiilis on hyvä. Kaikki todellakin on mahdollista.

Terkuin, Suvi

Ps. Stay tuned 😉


Kuvat: Lumoan
Lumoan / Elli bomber >>

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here